Saariselkävaellus 15.8.-22.8.2009

Tiistai 18.8.2009 - neljäs reissupäivä

Maalpurinoja - Muorravaarakka
Kävelyä 14km

Reissun ensimmäinen telttayö sujui hyvin (kunhan oli ensin keskellä yötä vähentänyt vaatetusta makuupussin sisällä) ja tulikin nukuttua aikaisempaa pidempään. Yöllä oli ollut ilmeisesti hieman pakkasen puolella, koska oli aamukuurua. Mittari näytti kuitenkin jo +2 astetta. Pitkien unien takia pääsimme aamutoimien jälkeen liikkeelle vasta klo 10.30 aikoihin aurinkoisen sään suosiessa matkalaisia. Suunnaksi otimme Rovapään ja Mukkavaaran välisen kurun ja siitä Kaarreojan ylityksen kautta Anterinmukan autiotuvalle. Muutkin (ainakin porot) olivat käyttäneet samaa reittiä, koska saime kävellä hyvää polkua (ei merkitty karttaan) aina Kaarreojalle asti. Kaarreojan ylitys sujui ihan vaelluskengillä ja ylityksen jälkeen olikin enää vajaa 1km tuvalle. Anterinmukan tupa oli maineensa veroinen ja vastaremontoitu sauna houkutteli kulkijaa. Emme kuitenkaan viitsineet päiväsaikaan alkaa saunanlämmityshommiin, vaan päätimme vain nauttia tuvan hienolla terassilla lounasruokaa (tälläkertaa säilykelihapullia pussimuussin kera - njam!). Tuvalla oli pari kaveria, joiden kanssa vaihdettiin kuulumisia (toinen poltteli piippunysää ja toinen vapaa heilutteli).

Syömisten ja kahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa Kaarreojan viereistä polkua pitkin kohti Muorravaarakkaa. Iso kiitos muuten pojille kahvin tarjoamisesta - meillä olikin jo säästöliekki päällä kahvin kanssa, koska matkaan oli tullut vain yksi paketti ja purut alkoivat uhkaavasti vajeta jo reissun alkuvaiheessa. Matka sujui valmista polkua pitkin joutuisasti aina Tiuhtelmakuruun saakka. Välillä kuvailtiin ja välillä ihmeteltiin, kuinka haastavaa on nähdä karttakuvan ja oikean maiseman välinen yhteys tunturialueella, jossa näkyy päitä päitten vieressä. Jos ei polkuja ja jokia olisi, suunnistamisen kanssa saisi olla tarkkana. Matkalla kohdattiin yksi pariskunta ja heidän kanssaan rupateltiin tovi.

Tiuhtelmakuru olikin vaikuttava näky ja kurusta laskeutuminen aina Muorravaarakan tuvalle saakka oli rankkaa ALAmäkeä. Ihmeellistä kyllä, mutta painava rinkka selässä alamäki tuntuu jopa raskaammalta kuin ylämäki. Ylämäessä voi ottaa etukenoa, mutta alamäessä ei oikein voi nojata taaksepäin..

Muorravaarakan autiotuvalla olikin sitten porukkaa jo enemmän - sisällä ainakin pari seuruetta ja läheisyydessäkin pari telttakuntaa. Valitsimme pienen hakemisen jälkeen oman telttapaikkamme tuvalta hieman etelään olevan keittokatoksen vierestä ja kun teltta oli pystyssä ja iltapala porisemassa, kello näytti vajaata 21. Iltapalaksi laitettiin nuudelia (paketti, jossa maustepussi mukana) soija'jauhelihaa'. Ihan syömäkelpoista, tosin hieman työlästä laittaa. Nukkumaan hieman klo 22 jälkeen kuunneltuamme korvalappuradiosta uutiset ja hetkisen Berliinin yleisurheilukisoja.