Saariselkävaellus 15.8.-22.8.2009

Maanantai 17.8.2009 - kolmas reissupäivä

Ylempi Kiertämäjärvi, autiotupa - Maalpurinoja
Kävelyä 17km

Hereille klo 6 aikaan ja tälläkertaa nukutti hyvin (niin hyvin kun nyt voi muualla kuin omassa sängyssä nukuttaa). Sää näytti hyvältä vaellussäältä - poutapilvistä. Vakioaamiaisen ja tavaroitten pakkaamisen jälkeen pääsimme liikkeelle hieman ennen klo 9:ää. Ensimmäinen etappi oli edellisiltana tarkistettu ylityspaikka. Ylitys sujui hyvin vartavasten hankituilla 'ylityskengillä', Retki-lehdessäkin menestyneillä Salomonin verkkolenkkareilla. Ylityksen jälkeen vaellussaappaat jalkaan ja kompassisuunnalla kohti Livikönselän kosteikkoa. Suunnistaminen mäntymetsikössä vaati lyhyitten kiintopisteitten kautta etenemistä. Kosteikko löytyi ja pienen hakemisen jälkeen löytyi myös oja, joka virtasi ns. nimettömältä lammelta, joka oli seuraava etappipiste.

Matkalla kuvailtiin juokevaa vettä ja lammelle päästyämme oli tauon paikka. Matka jatkui kohti Peuranampumapäätä ja sen juurella olevaa pientä lampea, jossa päätimme pitää ruokatauon. Ruokalistalla oli Reiter'n valmisretkiruokaa (Kanaa) ja hyvältä maistui ja oli helppo valmistaa (keitetty vesi ruokapussiin muhimaan 5-10min.). Matka pienelle lammelle Kiertämäjoen ylityksen jälkeen oli oikeastaan pelkkää nousua (kartan mukaan n.210m), joten pitempi tauko energiatankkauksineen oli enemmän kuin paikallaan. Matkaa ruokapaikalle päivän startista tuli reilut 5km, joten etenemisvauhti ei ollut päätähuimaavaa.

Ruokailun ja kahvittelun jälkeen kamat kasaan ja liikkeelle. Suunniteltu reittimme piti kulkea Peuranampumapään koillispuolen kurun lävitse, mutta kurun suulle päästyämme huomasimme, että sehän on täynnä miehenkokoisia kivenjärkäleitä. Siitä ei voinut mennä, joten suuntasimme suoraan ylös Peuranampumapään huipulle. Nousua tuli kartasta laskettuna n.90m reilun 500m matkalla, joten vuorikauriiltahan se olo välillä tuntui (ja yli 20kg kantamus ei helpottanut..) No Peuranampumapää tuli huiputettua (jäi reissun ainoaksi) ja hienot oli näkymät tunturin laelta.

Matka jatkui Peuranampumapään eteläpuolen rinnettä pitkin kohti Hirvaspäitä ja Hirvaspäitten välisestä satulasta yli kohti Maalpurinojaa. Seuraava etappi olikin Maapurin ojan yläjuoksulla oleva rotko ja siellä oleva vesiputous. Vesiputoukselle saavuttiin uuvuttavan marssin jälkeen joskus klo 17 korvilla ja eihän siinä enää jaksanut kuvaamiseen keskittyä, kun mielessä oli vain leiripaikan löytäminen, syöminen ja nukkumaan meno. Pakolliset kuvat putouksesta kuitenkin otettiin ja leiripaikkakin löydettiin hieman ojan vartta alajuoksulle päin kohti Anterinjokea. Teltta pystyyn ja iltapalaksi tomaattipussikeittoa ja sitten nukkumaan. Kello oli tuolloin jotain 21 aikaa. Tänään ei muuten nähty ihmisiä, eikä paljon muitakaan eläviä olentoja. No, pari poroa taisi tunturin päällä kuleksia.

Kuva 1. Kartta

kuva

Kuva 2. Kiertämäjoen ylitys
Kuva 3. Nousu Peuranampumapäälle alkamassa (oikealle ylös mars!)
Kuva 4. Edessä vasemmalla Hirvaspäät ja oikealla Kuikkapää
Kuva 5. Maalpurinojan putous

kuva kuva kuva kuva